9.4.2017 – Kiinnostaisiko liittyä palokuntaan?
Tämän kertaisessa postauksessa kirjoitan palokuntalaisten inspiroimana hyviksi koetuista rekrytointitavoista palokuntaan. Kävin vajaa pari viikkoa sitten viikonlopun mittaisella vierailulla Varsinais-Suomessa. Sain kutsun Taivassalon VPK:hon ja samalla vinkin, että samalla reissulla kannattaa vierailla ainakin parissa seudun muussakin palokunnassa. Koska vaikka alueen palokunnilla on paljon yhteistä, on jokainen myös aivan omanlaisena. Ja näinhän se juuri on. Jokaisella palokunnalla on oma sydämensä. Päädyinkin vierailemaan Taivassalon lisäksi Kustavin VPK:ssa ja Rautilan VPK:ssa Vehmaalla.
Moni varmaan muistaa Kustavin siitä, että se valittiin viime vuonna vuoden sopimuspalokunnaksi. Taivassalo on saanut samaisen kunnian vuonna 2009. Nämä kaksi, ja Rautilan VPK, sijaitsevat pienissä merenrantakunnissa ja välimatkaa niillä on toisiinsa 10-20 km. Yhteistä niille on myös se, että vaikka paikkakunnat ovat pieniä (Kustavissa asukkaita on vain 907, Taivassalossa 1600 ja Vehmaalla 3500), on kaikilla palokunnilla toimiva hälytysosasto ja aktiivista yhdistystoimintaa. Mutta on sen eteen tehty töitäkin. Nimittäin yksi tekijä, joka yhdistää näitä palokuntia on se, että palokuntaan rekrytointi on heille kiinteä osa toimintaa. Kaikki jäsenet tekevät rekrytointia eikä henkilökohtaista rekrytointia vieroksuta. Kustavista olen kuullut tarinan, että paikkakunnalle muutti virolainen nainen, jota käytiin pyytämässä kotiovelta palokuntaan. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta siitä ei annettu muodostua estettä. Taivassalossa minulle kerrottiin paikkakunnalle muuttaneesta saksalaisesta miehestä, joka halusi liittyä palokuntaan päästäkseen osaksi yhteisöä uudessa kotipaikassaan. Suomen kieli oli silloin vielä opetteluvaiheessa, mutta siinähän sitä samalla oppii. Kurssit hän kävi suomeksi, asennetta vaatii sekin.
Myös Punkaharjun VPK:lla vieraillessani kuulin heidän tavastaan olla aktiivisesti esillä tapahtumissa. He kertoivat, että eivät he odota, että heitä pyydetään, he tarjoutuvat itse. Omaa osaamistaan ja toimintaa voi tuoda esille muun muassa kunnan tapahtumissa, luoda omia tapahtumia tai vierailla päiväkodissa ja koulussa viemässä turvallisuustietoutta (ja samalla suorittamassa poistumisharjoitukset). Pelastusnäytöksiä on pidetty (eikä lannistuttu vaikka yleisöä oli kourallinen). Ja kuka tietää, ehkä menen ensi kesänä Rautilan VPK:n 100-vuotisjuhliin, joissa esiintyy ainakin Frederik ja Danny! Vain taivas on rajana kun ideoidaan näkyvyyttä.
Jos näkyvyyttä haluaa lisäksi tämän päivän tapaan, on väylä tietenkin sosiaalinen media. Olen huomannut VPK:lla olevan jo paljon Facebook-sivuja. Rautilan nuorekkaan VPK:n väki kertoi, että he ottivat noin vuosi Facebook-sivut käyttöön ja niiden apu jäsenhankinnassa on ollut iloinen yllätys. Facebook sivujen kautta heille on löytänyt uusia nuoria – eikä pelkästään nuorten itsensä aktiivisuuden vuoksi, vaan vanhemmat ovat heränneet huomaamaan palokunnan FB:n kautta. Olennaista sivujen suhteen on, että niillä julkaistaan kiinnostavaa, monipuolista ja riittävän säännöllisesti sisältöä. Sisältöön siis kannattaa panostaa.
Jos palokuntaa halutaan kehittää jäsenmäärän suhteen, kannattaa olla valmis laittamaan itseään likoon. Jättipottia ei kenties ole tulossa, vaan tulos koostuu pienistä virroista – yksi sieltä, toinen täältä. Ja hyvät puheet kantavat. Ja kuten tälle Itä-Suomen tytölle lännessä kerrottiin, mieli kannattaa säilyttää avoimena ja kynnys (sopivan) matalana jos tilanne on se, että kaapistossa roikkuu haalareita vailla käyttäjää.
Idearikasta kevättä,
Heini
