7.2.2017 -Palokunnissa kehitetään – esimerkkejä matkan varrelta
Kun aloitin hankkeen työntekijänä, päätin heti että haluan vierailla palokunnissa paikan päällä. Minulla ei ole omakohtaista kokemusta palokuntatoiminnasta ja parhain tapa saada siitä tietoa on mennä sinne missä kaikki tapahtuu. Emme halua suunnitella mitään ilman, että käymme keskustelua suoraan sen tahon kanssa missä ideoita on tarkoitus ottaa käyttöön. Palokunnissa vierailu on myös oiva tapa päästä sisälle ”palokuntalaisuuteen”. Siihen mikä saa ihmiset tulemaan mukaan, ja vielä tärkeämpää: pysymään mukana.
Palokunnissa jo olemassa olevia hyviä käytäntöjä metsästäessäni olen saanut vierailla muun muassa Ruokolahden ja Karhulan VPK:ssa. Molemmissa paikoissa on eittämättä hyvä meininki sekä sitoutunut henkilöstö. Molemmissa on myös jotain omaa joka on tukenut heitä hyvinvoinnin tiellä. Ruokolahden VPK:lla on runsaasti toimintaa fyysisen kunnon eteen. He ovatkin tässä asiassa sen verran pitkällä että kun Kroppa ja nuppi kuntoon – hankkeessa (hankkeesta lisää täällä: Kroppa ja nuppi kuntoon) suunnitellaan samantyyppistä aktiviteettia, on Ruokolahden VPK toiminut pilottipalokuntana antaen omaa asiantuntemustaan käyttöönsä. Tätä nykyä Ruokolahden VPK yhdessä lähiseudun parin muun palokunnan kanssa järjestää ohjattua liikuntaa kaksi kertaa viikossa urheilutalolla. Heillä on myös paloasemalla oma pieni kuntosali, jossa voidaan toteuttaa porukalle luotuja kunto-ohjelmia ja tarvittaessa saa myös henkilökohtaista ohjausta. Kuntotestaukset ovat ajan tasalla ja juoksusta kiinnostuneille Whatsapp-ryhmä kerää lenkkiporukan yhteen. Myös terveellinen ravinto on otettu kokonaisuudessa huomioon. Liikunnallisesta toiminnasta on päävastuussa ollut naisosaston Outi Pöyhönen. Tämä kaikki on ollut paitsi ollut askel Ruokolahden VPK:laisten terveyden eteen, myös heidän omien sanojensa mukaan lisännyt palokuntalaisten yhteishenkeä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Toiminta on paitsi oiva esimerkki osastojen välisestä yhteistyöstä, myös muistutus palokunnissa piilevästä potentiaalista ihmisten henkilökohtaisessa osaamisessa. Kokonaisuudessaan Ruokolahden esimerkki kertoo mielestäni siitä kuinka yhdessä vietetty aika on monesti avainasemassa kun puhutaan yhteishengen kohentamisesta. Palokunnan päällikkö on tässä myös ollut avainroolissa siinä, että hän on antanut kaiken tukensa toiminnan eteenpäin viemiseen.
Toinen palokunta jonka haluan tuoda hyvänä esimerkkinä esiin, on Karhulan VPK. Heidän luonaan vieraillessani oli mukana tapaamisessa päällikkö Kimmo Lahdentaustan ja hallituksen puheenjohtaja Matti Hynnisen lisäksi kaksi muuta palokuntalaista, jotka kertoivat siitä kuinka he ovat mukaan tulleet. Joni Krautsuk oli aloittanut nuoriso-osastosta ja nyt siirtynyt hälytysosastoon. Harri Vuori on siirtynyt toisesta palokunnasta muuton myötä Karhulaan noin vuosi sitten. Molemmat kertoivat, että avainasemassa heidän urassaan Karhulan VPK:ssa on ollut hyvä vastaanotto ja tuki. Joni Krautsuk kertoo, että siirtyessään nuoriso-osastosta hälytysosastoon hän koki hyvänä kuinka pääsi heti harjoituksissa samoihin tehtäviin muiden, kenties kokeneempien kavereiden, kanssa. Harri Vuori puolestaan kuvaa ensipuhelua Karhulan VPK:hon myönteiseksi ja se sai hänet tulemaan jo seuraaviin harjoituksiin.
Ensimmäistä kontaktia ei pidäkään koskaan väheksyä, se määrittää pitkälle millaiseksi toiminnan ja ilmapiirin mieltää. Karhulassa on tietoisesti haluttu panostaa vastaanottoon ja perehdytykseen. Heillä on käytössä muun muassa lista joka auttaa tulokkaan ohjaamisessa ja tarvittavien asioiden muistamisessa. Myös suostumusta turvallisuusselvitykseen kysytään liittymislomakkeessa. Tämän koetaan lisäävän molemminpuolista luottamusta. Jo ennen varsinaista perehdytyskurssia he varmistavat että uusi jäsen saa perehdytyksen palokunnan kalustoon ja käytäntöihin. Perehdytyslistasta kaikki uuden jäsenen kanssa harjoituksia vetävät voivat tarkistaa mitkä asiat on jo käyty läpi ja lisätä sen mukaan tulokkaalle kohdennettua ohjelmaa harjoituksiin. Lahdentausta ja Hynninen kertovat, että Karhulassa on ollut hyvä meininki jo silloin kuin he nuoriso-osastossa aloittivat.
Eikös se ole niin, että niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Paljon kertoo myös Karhulassa kuultu kommentti: ”Sen haluan sanoa, että täällä annetaan tosi paljon positiivista palautetta”. Tässä muistettavaa meille ihan jokaiselle.
Heini
