27.2.2017 – Palokuntalaisissa on sitä jotakin
Kuten ensimmäisessä blogiskirjauksessa viitattiin, Sopimuspalokuntien liitto on tehnyt selvityksiä, joissa on tullut esille palokuntatoimintaan ja sen tulevaisuuteen liittyviä haasteita. Vetovoimaisen sopimuspalokunnan hanke pyrkii vastaamaan yhteen haasteeseen, joka on palokunnissa esiintyvä kuppikuntaisuus ja kiusaaminen. Toinen haaste on sopimuspalokuntatoiminnan jatkuvuus ylipäätään. Suurimpina vaikuttajina tähän olivat palokuntatoiminnan yhdistäminen muuhun elämään ja jollain alueilla yhteistyön sujuvuus pelastuslaitoksen kanssa sekä lisäksi jo mainittu kiusaaminen ja kuppikuntaisuus. Tämä haasteista tällä erää.
Jotta kuva ei olisi vain haasteilla värittynyt, löytyi selvityksistä paljon asioita jotka ovat aivan hienolla tolalla. Esimerkiksi palokuntalaiset itse kokevat, että he saavat hyvin tukea ystäviltään ja perheeltään jos palokuntatyössä on vaikeuksia. Tukea saadaan myös esimiehiltä ja työtovereilta palokunnassa. (Näille uskollisille kodin tukijoukoille soisi palokunnan tarjoavan myös jotakin. Kannustankin palokuntia miettimään ja ideoimaan, miten palokuntalaisten muuta elämää saisi yhdistettyä palokuntatoiminaan. Tulen myöhemmin tekemään tästä aiheesta oman blogikirjoituksen, joten tähän palataan vielä.) Sen lisäksi, että tukea saadaan kotoa ja palokunnasta, koetaan palokuntaorganisaatio leppoisaksi ja mukavaksi. Selvityksissä palokunnan organisaatiokulttuuri oli vertailuaineistoa ylipäätään myönteisemmin arvioitu. Juuri näin sen soisikin olevan. Miksi tulla työpäivän jälkeen paikkaan, ja antaa sydäntään toimintaan joka olisi inhottavaa?
Vaikka toiminta itsessään näin ollen on useimmiten mielekästä, siitä huolimatta palokuntien tulevaisuus huolettaa. Riittääkö hälytyskelpoisia jäseniä? Palokuntien on tarpeen erottua myönteisesti muusta harrastus- ja vapaa-ajan toiminnasta, jotta ne onnistuvat houkuttelemaan uudenlaista väkeä. Miten palokuntien vahvuudet saataisi valjastettua tehokkaammin markkinointikäyttöön?
Selvitysten perusteella palokuntien vahvuutena on siis välitön ja leppoisa ilmapiiri. Lisäksi jotain sellaista palokunnassa – tai palokuntalaisissa on – että läheisetkin haluavat tukea ja kannustaa siellä toimimista vaikeinakin hetkinä. Nämä ovat asioita joita markkinoinnissa ei kannata piilotella. Palokunnan operatiivinen toiminta on tietenkin tärkeää, mutta lisäksi saat jotain ekstraa – ainakin hyvän porukan. Ja mitä muuta ekstraa, sen osaavat varmasti kertoa palokuntalaiset itse parhaiten. Yksi asia jonka itse yhdistän jokaiseen palokuntalaiseen, kenen kanssa olen jutellut, ja joka mielestäni paistaa läpi selvitysten vastauksistakin, on huumori. Arvaankohan oikein, jos sanon että huumori lienee monen palokunnan koossa pitävä liima. Jos työpäivään jälkeen pitäisi mennä jonnekin, jossa pitäisi olla jotain muuta kuin oma rento itsensä, voisi jäädä monelta menemättä. Huumori on rikkaus, myös palokunnassa. Vaikeina aikoina ja muutosten pyörteissä sitä ei varsinkaan pidä unohtaa. Ollaan siis ylpeitä huumoristamme, se ei vähennä tippaakaan ammattimaisuutta.
Huumorin kanssa on oltava kuitenkin tarkka, että sen tarkoitus säilyy ja se pysyy yhteisesti jaettuna. Pahimmassa tapauksessa kiusaaminen voidaan naamioida huumoriksi ja sitä, joka siitä mielensä pahoittaa, voidaan pitää vitsailua kestämättömänä. Julmaa huumoria on sellainen, joka ei kohdetta naurata. On siis oltava tarkkana, että keskinäinen hyväntahtoinen naljailu pysyy aidosti hyväntahtoisena. Nauru pidentää ikää, joten sitä määrään lisää palokuntiin ja tasaisesti kaikille annosteltuna ☺
Heini
