25.1.2017 – Ryhmä ohjaa parhaiten
Viime viikolla oli vetovoimaisen hankkeemme ensimmäinen ohjausryhmän kokous. Paikalla oli palokuntalaisia (itse asiassa allekirjoittanut oli ainoa jolla ei ole palokuntataustaa, kuten taidan olla kaikissa kokouksissa ☺), Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön edustaja, pelastuslaitosten edustaja, SSPL:n hallituksen edustaja sekä SSPL:n toiminnanjohtaja Isto Kujala. Odotinkin, että kun tämän porukan aivot lyödään yhteen, tapahtuu hyviä asioita ja palokuntalaisten työhyvinvoinnin kaikki mahdolliset näkökulmat saadaan pitkälti katettua. Vaikka odotukset olivat näin myönteiset, siitä huolimatta yllätyimme kuinka suvereenisti työskentely alkoi. En tiedä millä perustein ohjausryhmä on valittu, mutta oikeaan on taidettu osua. Jokaisella oli ymmärrystä myös näihin niin sanottuihin pehmeämpiin arvoihin ja pääsimme heti itse asiaan, eli siihen mitkä ovatkaan palokuntien työhyvinvoinnin uhat ja miten siihen voisi vaikuttaa. Puheenvuoroja käytettiin avaamaan erilaisia näkökantoja ja ilahduin siitä kuinka ryhmäläiset heittäytyivät antamaan omaa kouriintuntuvaa näkemystään tekemisen kautta. Jes!
Voinen siis kaikin syin todeta, että hanke on hyvissä käsissä. Tässä vaiheessa haluan myös kiinnittää huomiota siihen, että tieto tästä hyvästä mitä me puuhaamme palokuntalaisten päänmenoksi, leviää palokuntiin mahdollisimman laajalle ja palokunnat oikeasti rohkaistuvat ottamaan menetelmiä käyttöön. Jos nämä höpinät jäävät vain kokouksiin tai tässä blogissa pyörimään, ei se kenenkään hyvinvointia paranna. Sen takia olen menossa kevään aikana palokuntalaisia kokoaviin tapahtumiin kertomaan hankkeesta sekä suunnitteilla on lehtiartikkeleita aiheen tiimoilta. Pidän lisäksi jatkuvasti korvat ja silmät auki uusille mahdollisuuksille viedä asiaa eteenpäin. Tietenkin palokuntavierailut ovat myös tapa jakaa tietoa.
Tiedottaminen hankkeesta on siis oleellinen osa sitä ja luulen, että sitä ei voi liikaa tehdä. Sen mitä olen palokuntalaisten kanssa keskustellut, olen ymmärtänyt, että tämän tyyppiset asiat kuten työhyvinvointi ovat monissa palokunnissa jotain aivan uutta. Se lienee haaste meille tämän hankkeen parissa toimiville siinä mielessä, että jotta luomamme menetelmät päätyisivät palokuntien käyttöön, tarvitaan jokaisessa palokunnassa vähintään yksi henkilö joka on valmis ottamaan askeleen. Materiaali tulee valmiina – se on helppo ottaa käyttöön – mutta loppupelissä vastuu siitä, että se myös tulee käyttöön, on palokunnilla itsellään. Näin todeten, pyrin tekemään omalta osaltani kaikkeni jotta kynnys tämän askeleen ottamiseen ei olisi liian korkea, vaan jokainen pystyisi siihen.
Heini
