4.9.2017 Pelastusalan toimijoiden yhteistyö – saumatonta vai hiertävää?
Olen lähes vuoden saanut tehdä töitä sopimuspalokuntien parissa ja kaiken muun mielenkiintoisen lisäksi yhteen asiaan tunnun törmäävän säännöllisesti. Nimittäin palokuntien yhteistyö – ja sen toimivuus – pelastuslaitoksen kanssa. Pelastuslaitos tekee sopimukset palokuntien kanssa ja tässä asetelemassa voi nähdä jotain alisteista, jos niin haluaa. Kalusto ja välineet tulevat nekin useimmissa tapauksissa pelastuslaitokselta ja palokunnat toivovat tulevansa näissä hankinnoissa kuulluksi ja kohdelluksi tasapuolisesti.
SSPL on teettänyt tänä vuonna toisen kerran Sopimuspalokuntabarometri –kyselyn jossa on kartoitettu sopimuspalokuntien toimintaa laajasti eri osa-alueittain. Vuoden 2014 barometri löytyy SSPL:n nettisivuilta ja vuoden 2017 versio julkaistaan lähiaikoina. Barometrissa on kysytty kuinka moni on harkinnut palokuntatoiminnasta luopumista viimeisen vuoden aikana. Myönteisen vastauksen antoi 26,1 %. Kun kysyttiin syitä luopumisesta harkitsemiseen, on suurimpana syynä vaikeus sovittaa palokuntatoimintaa yhteen muun elämän kanssa (42,5 %). Toiseksi suurimpana syynä on kuppikuntaisuus, kiusaaminen tai muut henkilöiden väliset ristiriidat (35,2 %). Myös muut ihmissuhteisiin liittyvät syyt nousevat esille, joten tämä meidän hanke on tärkeällä asialla: yhteishenkeen ja työhyvinvointiin on syytä panostaa myös jatkossa. Kolmanneksi suurin syy luopumisesta harkitsemiseen on pelastuslaitoksen toiminta, kuten yhteistyö, asenteet ja resurssit (30,9 %). Kun kysyttiin pelastuslaitoksen kanssa yhteistyön sujuvuutta, koki suurin osa yhteistyön sujuvan hyvin tai kohtalaisesti, mutta 13,9 % vastaajista koki yhteistyön toimivan välttävästi tai huonosti. Kun heiltä kysyttiin syitä haasteille yhteistyössä, suurimmiksi syiksi nousivat pelastuslaitoksen johdon asenneongelmat (60,7 %) ja yksittäisten henkilöiden asenneongelmat (51,4 %).
Mitä tästä pitäisi ajatella? 13,9 % palokuntalaisista kokee, että yhteistyö pelastuslaitoksen kanssa ei toimi niin kuin pitäisi, ja syiden he kokevat olevan pitkälti pelastuslaitoksen asenneongelmissa. Tätä kokemusta ei voi väittää vääräksi, vaan jostain se kumpuaa. Uskon, että pelastuslaitokset toivovat arvioiden olevan parempia, joten aika voisi olla kypsä yhteistyön kehittämiselle molemmin puolin. Näen vahvasti, että yhteistyön toimivuus on molempien osapuolten – pelastuslaitoksen ja palokunnan – vastuulla. Molemmat voivat vaikuttaa siihen, kuinka hommat ja kommunikointi pelaavat. Tosin aiemmin mainitsemani palokuntien jossain määrin alisteiseksi koettu rooli pelastuslaitokseen nähden voi tehdä sen, että palokunnat odottavat aloitteita ensisijaisesti pelastuslaitokselta. Joka tapauksessa on asioita joita palokunnatkin voivat tehdä yhteistyön eteen. Yhteistyö on yhteistyötä, sitä ei voi tehdä yksipuolisesti. Näen, että pelastuslaitoksen toimijoiden yhteistyön vahvistaminen on ehdottomasti koko yhteiskunnan edun mukaista ja sen kuuluisi olla mahdollisimman saumatonta ja arvostavaa.
Muun muassa tästä teemasta pääsemme keskustelemaan Vetoa&Voimaa –verkkovalmennuksessa. Voit jo nyt tulla mukaan valmennukseen liittymällä Facebookissa ryhmään ”Vetoa&Voimaa”. Nähdään siellä!
Heini
