31.5.2017 – Työturvallisuus – koska olet sen arvoinen
Palokuntien työturvallisuuden tilaa voisi kuvata tällä hetkellä niin, että se hakee linjaansa ja suuntaansa. Kuka vastaa, mistä vastaa ja millä tavoin? Tällä hetkellä pohditaan suuntaviivoja sen suhteen missä määrin työturvallisuusvastuut ovat palokuntien itsensä ja missä määrin pelastuslaitoksen vastuulla. Oli vastuutahona ken tahansa, se ei muuta jokaisen henkilökohtaista vastuuta työturvallisuudesta omalta osaltaan eikä myöskään poista tarvetta yhteisön yhdessä tekemälle työlle turvallisuuden eteen.
Lähtökohtana pitäisin, että työturvallisuus kuuluu kaikille, myös sinulle joka tätä luet. Jotta tämä asia realistisoituisi, on työturvallisuus hyvä ottaa yhteisen keskustelun aiheeksi. Tällöin se vasta alkaa elämään jokapäiväisessä elämässä ja aistit valpastuvat vastaanottamaan siihen liittyvää tietoa – näkemään riskejä, kuulemaan huolista, tuntemaan vaaranpaikat, huomaamaan mitä ympärillä tapahtuu. Työturvallisuudesta siis kannattaa puhua. Siitä voi puhua esimerkiksi pitämällä turvavartteja. Tai työturvallisuutta voidaan päättää kehittää palokunnassa yhdessä. Tällöin jokaiselle annetaan mahdollisuus tuoda näkemyksenä asiaan esiin ja mahdollisimman monia asia tulee huomioitua. Tärkein askel on, että työturvallisuuden merkitys tiedostetaan ja ymmärretään kaikkien osuus sen kehittämisessä ja ylläpidossa. Jokainen voi varmasti allekirjoittaa, että tavoitteena on tulla joka keikalta ehjänä kotiin. Tapaturmia – pieniäkään – ei tule hyväksyä sillä ajatuksella, että ”ainahan jotain sattuu”, vaan nolla tapaturmaa on aito tavoite, johon sitoudutaan.
Palokuntatoiminnassa pääsee monesti todistamaan elämän kaikkia puolia. Kaikki keikat eivät valitettavasti pääty onnellisesti. Palokuntatyöhön liittyy myös riskejä jotka todennäköisesti jokainen siihen liittyvä tiedostaa. Jollain tapaa siihen ajatukseen, että jotain saattaa sattua, voi asettua ja riskejä tulee ajatelleeksi jonain sellaisena joihin ei voi vaikuttaa. Tottahan se on, että täysin riskittömäksi ei tätä työtä saa, mutta sen verran kuitenkin täytyy itseään ja kaveriaan arvostaa, että tekee jokaisessa tilanteessa parhaansa, jotta riskit olisivat mahdollisimman pienet. Jos palokuntalainen ei suojele itseään ja toveriaan, hän ei kenties ole parhaimmillaan suojelemaan muitakaan. Harjoitellaan, ja harjoitellaan vielä vähän lisää. Keskustellaan turvallisuudesta, otetaan läheltä piti-tilanteet tosissaan, opitaan tapaturmista ja pidetään huoli, että ne eivät toistu, ei käännetä selkää, jos huomataan turvallisuutta vaarantava epäkohta, uskalletaan puuttua. Välitetään. Koska vaikka riskit voivat olla osa myös työn viehätystä, on olo itsevarmempi ja sitoutuneempi olo, kun tiedetään että turvallisuudestamme välitetään.
Vaikka palokuntien työturvallisuusvastuiden linjaus ei olisi selkeää ja johdonmukaista, ei anneta sen tarkoittaa sitä, että meidän ei tarvitse ottaa työturvallisuutta vakavasti. Meillä on oikeus ja velvollisuus varmistaa, että jokainen pääsee harjoituksista ja keikalta ehjänä kotiin. Palokuntalaiset ovat aina sen arvoisia, oli pykäliin kirjoitettu mitä vaan.
Loppukesästä palokuntaanne jaetaan Vetoa ja voimaa –opas jossa on ajatuksia myös työturvallisuudesta ja siitä, miten voitte sitä lähteä palokunnassanne edistämään. Oppaassa on myös paljon muuta työhyvinvointiin liittyvää asiaa, jota on työstetty yhdessä palokuntien kanssa.
Nyt blogi vetäytyy kesätauolle. Jään hiomaan oppaan priimakuntoon Teitä varten ja myös hitusen lomaa uskon kesään mahtuvan. Oikein mukavaa ja turvallista kesää jokaiseen palokuntaan ja jokaiselle palokuntalaiselle!
Heini
