Sopimuspalokunnat ovat tärkeä osa pelastusjärjestelmää, mutta niiden työturvallisuuden arki nojaa tällä hetkellä pirstaleisiin käytäntöihin. Vaikka työturvallisuushaasteet palokunnissa tunnistetaan, on käytännöissä, järjestelmissä ja vastuiden määrittelyssä paljon eroavuuksia alueiden välillä.
Pelastusalan kansallisen työturvallisuushankkeen toukokuun työpajassa keskusteltiin sopimuspalokuntien työturvallisuuden keskeisistä haasteista ja ideoitiin niihin ratkaisuja. Työpajan osallistujien viesti oli selkeä: sopimuspalokuntien työturvallisuuden kehittäminen vaatisi esimerkiksi erilaisilla sopimuksilla toimivien sopimuspalokuntalaisten työnantajuuteen liittyvien vastuiden selkiyttämistä, valtakunnallisesti yhtenäisiä toimintamalleja ja parempaa kuormituksen hallintaa.
”Työturvallisuuslaki velvoittaa myös sopimuspalokuntatoimintaa, mutta arjen käytäntöjen ja järjestelmien pirstaleisuus vaikeuttaa työturvallisuuden ylläpitämistä ja kehittämistä.”
Hallinnollinen selkeys: palokuntasopimukset linjaan lainsäädännön kanssa
Sopimuspalokuntien juridiset ja hallinnolliset järjestelyt ovat moninaisia. Työpajassa nähtiin, että työturvallisuusvastuiden yhdenmukainen määrittely sekä palokuntasopimusten saattaminen valtakunnallisesti linjaan lainsäädännön kanssa yhdenmukaistaisivat sopimuspalokuntien hallinnollisia järjestelyjä.
”Työturvallisuusvastuut määritellään aina lopulta lainsäädännössä, mitä kaikkien palokuntasopimusten tulisi heijastaa.”
Sopimuspalokunnissa työturvallisuus on varmistettava paitsi hälytystehtävillä, myös esimerkiksi kalustonhuollossa, koulutuksissa, harjoituksissa ja varustehankinnoissa. Näihin liittyvät kysymykset ovat useissa palokunnissa selkeitä, mutta alueellinen kirjavuus on suurta. Työpajakeskusteluissa todettiin, että esimerkiksi nimetyn työsuojeluvastaavan osoittaminen jokaiseen palokuntaan sekä työturvallisuuslakia noudattavien prosessien ja järjestelmien yhdenmukaistaminen olisi tärkeää. Myös hyvinvointialueiden rahoituksen ja resurssoinnin tulisi osallistujien mukaan tukea järjestelmällistä työturvallisuustyötä palokunnissa.
Materiaalinen valmius ja toimintakyky: suosituksista sitoviin määräyksiin
Sitovien kansallisten määräysten puute näkyy eriytyvinä varuste- ja kalustoratkaisuina. Työpajassa todettiin, että palokuntalaisten työturvallisuuden ja toimintakyvyn varmistaminen edellyttäisi näin ollen valtakunnallisesti yhteisiä standardeja. Kansalliset suositukset tulisi korvata sitovilla asetuksilla, minkä lisäksi laajemmat kuntotestit ja pelastusalan vaatimukset tunteva työterveyshuolto säännöllisine terveystarkastuksineen tulisi taata myös sopimushenkilöstölle. Lisäksi työpajassa nähtiin, että sopimuspalokuntiin tulisi rakentaa joustavia urapolkuja ja ikääntyvän sopimushenkilöstön kokemusta hyödyntää erilaisissa tehtävissä yhä vahvemmin.
Psykososiaalinen kuormitus: kohti ilmiöiden parempaa tunnistamista
Sopimuspalokunnan arjessa autettavat ovat usein tuttuja, naapureita tai ystäviä, ja jos auttaminen syystä tai toisesta estyy, moraalinen kuormitus lisääntyy. Kiire, toiminnan ennakoimattomuus sekä vuorovaikutukseen liittyvät tekijät saattavat lisätä kuormitusta. Sopimuspalokunnilta puuttuu yhtenäinen käsitteistö ja kattava ilmoitusjärjestelmä psykososiaalisen kuormituksen tunnistamiseen ja käsittelyyn.
”Psykososiaalisen kuormituksen ja kumuloituvan stressin tunnistaminen on otettava osaksi normaalia työturvallisuuden johtamista myös sopimuspalokunnissa.”
Työpajassa todettiin, että tietoisuuden lisääminen sekä psykososiaaliseen kuormitukseen liittyvän koulutuksen kehittäminen loisivat pohjaa psykologisesti turvallisemmalle sopimuspalokuntatoiminnalle. Myös yhteisöllisyyden ja merkityksellisyyden kokemuksen kaltaisten voimavaratekijöiden vahvistaminen sekä yhdenvertaiset mahdollisuudet työpaikkaselvityksiin vahvistaisivat kokemusta turvallisuudesta.
Sopimuspalokuntien työturvallisuus on koko pelastusalan yhteinen etu
Pelastusalan työturvallisuuden parantaminen ja toimintaedellytysten turvaaminen ovat vahvasti mukana valmisteilla olevassa pelastustoimen strategiassa. Fyysisesti ja psykososiaalisesti toimintakykyinen ammatti- ja sopimushenkilöstö on kriittinen tekijä koko pelastusjärjestelmän toiminnalle ja esimerkiksi alan veto- ja pitovoimalle.
Pelastusalan yhdenvertainen työturvallisuuden kehittäminen edellyttää vahvaa sitoutumista – yksilöistä ja palokunnista pelastuslaitoksiin sekä valtakunnalliseen päätöksentekoon ja kehittämiseen. Yhtenäisillä toimintamalleilla, tarvittavilla resursseilla, selkeillä vastuilla ja jokaisen alan toimijan sitoutuneella panoksella varmistetaan, että koko alan henkilöstö voi tehdä työtään turvallisesti ja kestävällä pohjalla myös tulevaisuudessa.
Aino Harinen, projektipäällikkö
Pelastusalan kansallinen työturvallisuushanke
Lue lisää Pelastusalan kansallisesta työturvallisuushankkeesta
Sisäministeriön pelastusalan kansallinen työturvallisuushanke perustuu hallitusohjelman kirjauksille laadukkaiden pelastustoimen palveluiden sekä riittävän henkilöstön turvaamiseksi. Hanke järjesti avoimen teematyöpajan sopimuspalokuntien työturvallisuuden haasteista ja mahdollisuuksista Lahdessa 11.5.2026. Työpajaan osallistui 24 sopimuspalokuntien työturvallisuudesta kiinnostunutta asiantuntijaa, jotka edustivat laajasti pelastuslaitoksia, valtionhallintoa ja sopimuspalokuntia. Tämä kirjoitus perustuu työpajan alustuksiin, keskusteluihin ja pienryhmätyöskentelyssä nousseisiin havaintoihin.
