Varallaoloa ollaan ajamassa alas huolimatta sen merkittävästä asemasta pelastustoimen toimintavalmiudelle
SOPIMUSPALOKUNTIEN VARALLAOLOA TULEE SEURATA JA KEHITTÄÄ –PELASTUSLAITOKSET VASTUUSSA LÄHTÖVARMUUDESTA
Pelastuslain (28 §) mukaan pelastuslaitokset ovatvastuussa siitä, että pelastustehtävät voidaan hoitaa mahdollisimman tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla ja että onnettomuus- ja vaaratilanteissa tarvittavat toimenpiteet voidaan suorittaa viivytyksettä ja tehokkaasti.
Määräys koskee koko valtakuntaa. Osassa maata valmiutta on varmistettu nk. varallaololla, josta on maksettu osittaista tuntipalkkaa. Uusimpien tulkintojen myötä tämä toimintamalli on nyt uhattuna. Erityisesti varallaolojen purkamisia on kohdistumassa sopimuspalokuntiin. Suomen Sopimuspalokuntien Liitto ry. (SSPL) onkinesittänyt huolen siitä, miten tilanne on kehittymässä eri pelastustoimen alueilla.
Ongelma ei ole kaikkialla olemassa, ja joillakin alueilla on yhteistoiminnalla haettu lähtövalmiuden varmistamiseksi erilaisia tilapäisratkaisuja, mutta osalla alueista näin ei ole menetelty. Pelkkä varallaolojen purkaminen ja sopimuksien muuttaminen yksipuolisesti tulisi näkemyksemme mukaan niin heikentämään kuin ajamaan alas sopimuspalokuntia ja kansalaisten saamia palveluja erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Pahimmassa skenaarioissa ajaudutaan tilanteeseen, jossa sopimuspalokuntajärjestelmä ei nykymittakaavassa pysty enää tulevaisuudessa tarjoamaan palveluita pelastustoimelle kentälle. Siitä kärsisi sekä kansalaisten päivittäinen turvallisuus että yhteiskunnan kyky vastata laajempiin haasteisiin.
Valmiuden varmistamiseksi tulee varallaolojen houkuttelevuutta kehittää,sekä uusia kannustimia ja toimintamalleja ottaa käyttöön. Niihin ei kuulu niukkuuden jakaminen, sopimuspalokuntatoiminnan vähättely eikä varsinkaan sopimuspalokuntatoiminnan näkymättömäksi tekeminen. Niihin kuuluu arvostuksen tosiasiallinen nostaminen ja kaikenlaisten sopimuspalokuntatoimintaa haittaavien tekijöiden poistaminen. Sopimuspalokuntatoiminta tulee aidosti tunnustaa osaksi pelastustoimen järjestelyä kaikilla tasoilla aina lainsäädäntöön asti.
Tässä tilanteessa on haettava rakentavia ratkaisuja myös totuttujen toimintamallien ulkopuolelta. Missään tapauksessa ei voida hyväksyä sitä, että pelastuslaitokset ”säästösyistä” eri tavoilla siirtävät rahoitusta pois sopimuspalokuntatoiminnasta, joka kuuluu pelastustoimen kustannustehokkaimpiin osiin.
Suomen Sopimuspalokuntien Liitto esittää, että Sisäministeriön pelastusosasto koordinoisi ja seuraisi tätä kehitystä yhdessä Suomen Sopimuspalokuntien Liiton ja pelastuslaitoksien kanssa, jolloin aktiivisesti pyrittäisiin yhdessä löytämään keinoja, joiden avulla varallaoloja voitaisiin edelleen jatkaa huolimatta työaikalainsäännön aiheuttamista haasteista ja/tai korvata toisilla sopimuspalokuntiin nojaavilla ratkaisuilla.