Suomen Sopimuspalokuntien Liitto on jättänyt muistionsa Sisäministeriölle koskien luonnosta ohjeeksi pelastustoimen tehtävien fyysisistä toimintakykyvaatimuksista. Ohjeluonnos on ilmeisemmin tulossa vielä pelastusalalla laajemmalle lausuntokierrokselle myöhemmin. Liitto esittää, että luonnos tulisi palauttaa uudelleenvalmisteluun, sillä sen mukaan nykyinen versio on epäselvä ja vaikutuksiltaan mahdollisesti haitallinen koko pelastustoimen järjestelmälle.
SSPL:n näkemyksen mukaan luonnoksessa esitetty fyysisen kunnon testaamisen pakollisuus kaikille pelastustoimintaan osallistuville on merkittävä muutos aiempaan suositusluonteiseen malliin verrattuna. “Pakko ei johda haluttuun tulokseen”, liitto toteaa ja muistuttaa, että suuri osa sopimuspalokuntalaisista toimii sopimuspalokunnassa työnsä ja muun elämän ohella.
Liitto nostaa esiin myös huolen siitä, että ohjeessa määritellyt fyysiset vaatimukset eivät perustu todellisiin työtehtäviin, ja niiden käyttöönotto voisi johtaa jopa pelastustoimen heikkenemiseen. Esimerkiksi maastopalojen sammutukseen esitetty FF3.0-kuntoluokan vaatimus voisi liiton mukaan “käytännössä romuttaa Suomen kyvyn suojella omaa metsäomaisuuttaan”.
SSPL kiinnittää huomiota myös ohjeen epäselvään vastuunjakoon, erityisesti sopimuspalokuntien osalta: “Ei ole oikeudellisesti kiistatonta, kuka on sopimuspalokuntalaisen työnantaja.” Liitto katsoo, että Sisäministeriön tulisi ohjeiden sijaan antaa sitovia asetuksia, jotka määrittelisivät vastuut selkeästi ja yhdenmukaisesti.
Liitto huomauttaa lisäksi, että ohjeessa ei velvoiteta hyvinvointialueita järjestämään sopimuspalokunnille työterveyshuoltoa, terveystarkastuksia tai testauksia, vaikka ne ovat välttämättömiä osia toimintakyvyn arvioinnissa. Samalla liitto epäilee, että ministeriö ei ole varmistanut ohjeen toteuttamista vaativaa rahoitusta – testattavien määrä moninkertaistuisi, mutta alueilla ei ole resursseja tai järjestelmiä vaatimusten täyttämiseen.
SSPL korostaa, ettei se vastusta tarkoituksenmukaisia fyysisiä vaatimuksia esimerkiksi savusukellustehtävissä, mutta muistuttaa, että maastopalojen sammutus ja muut perustason pelastustehtävät kuuluvat laajasti myös sopimuspalokuntien vastuulle. “Ministeriön tulisi keskittyä varmistamaan, että kalusto, koulutus ja turvallisuutta parantavat välineet ovat käytettävissä kaikilla yksiköillä – ei lisätä hallinnollisia ja byrokraattisia esteitä.”
Lopuksi SSPL toteaa, että ennen uusien vaatimusten säätämistä olisi kehitettävä kattava kansallinen järjestelmä pelastustoimen työturvallisuuspoikkeamien ja tapaturmien raportointiin. “Fyysisen suorituskyvyn puutteista johtuvia tapaturmia ei tilastojen mukaan juuri esiinny. On väärin rakentaa ohjeita oletusten, ei tiedon varaan.”
