SSPL: Sopimuspalokuntien ensivasteen merkitys korostuu siellä, missä ambulanssia joudutaan odottamaan pitkään
SSPL korostaa kansallista ensihoitostrategiaa koskevassa lausunnossaan sopimuspalokuntien ensivastetoiminnan merkitystä erityisesti maaseudulla ja pitkien ensihoitoviiveiden alueilla. Liiton mukaan ensivasteen vaikuttavuutta ei voida arvioida pelkkien valtakunnallisten keskiarvojen perusteella, sillä toiminnan merkitys vaihtelee huomattavasti alueellisten olosuhteiden mukaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) toimittamien tilastojen mukaan sopimuspalokuntien ensivasteyksiköt saapuivat vuonna 2025 kohteeseen ennen ensihoitoyksikköä 990 tehtävässä. Tämä vastaa noin 68 prosenttia niistä tehtävistä, joissa sopimuspalokunnan ensivasteyksikkö saapui kohteeseen. Kun ensivaste ehti ensimmäisenä paikalle, sen aikaedun mediaani oli 9 minuuttia 35 sekuntia. Sopimuspalokuntien ensivastetehtävillä ensihoitoyksikön saapumisviiveen mediaani oli 20 minuuttia 13 sekuntia.
Strategialuonnoksessa esitetty kaikkien ensivastetehtävien yhdeksän sekunnin mediaaninen aikaero antaa hyvin erilaisen kuvan ensivasteen merkityksestä. SSPL huomauttaa, ettei koko maan yhteinen tunnusluku kuvaa riittävästi niitä tilanteita, joissa ensivaste tavoittaa kohteen huomattavasti ennen ambulanssia. Sopimuspalokunnat toimivat usein juuri alueilla, joilla vaihtoehtoista nopeasti saatavilla olevaa auttamisresurssia ei ole.
Liitto kiinnittää erityistä huomiota myös ensivasteen hälyttämiskäytäntöihin. Kentältä saatujen havaintojen mukaan erillinen, ensihoidon kenttäjohtajan päätökseen perustuva hälyttäminen voi viivästyttää ensivasteen lähtöä tehtävälle. STM:n SSPL:lle antaman vastauksen mukaan automaattisen ja erillisen hälyttämisen vaikutuksia tavoittamisaikoihin ei ole strategian valmistelussa tutkittu. SSPL mukaan hälyttämisjärjestelmän aiheuttamaa viivettä ei saa tulkita ensivasteen vähäiseksi toimintakyvyksi tai tarpeettomuudeksi. Jos koulutettu ensivasteyksikkö on käytettävissä ja sen arvioidaan voivan auttaa potilasta, hälyttämisen tulee tapahtua ilman tarpeetonta viivettä.
Ensivasteen vaikuttavuuden tarkastelu ei myöskään saa rajoittua sydänpysähdyksiin ja elvytystuloksiin. Varhainen apu voi olla merkittävää esimerkiksi vakavissa verenvuodoissa, hengitysvaikeuksissa, hukkumistilanteissa ja muissa äkillisissä sairastumisissa tai vammautumisissa. Yksittäinen onnistuminen voi estää pysyvän toimintakyvyn menetyksen, parantaa merkittävästi ihmisen elämänlaatua ja vähentää pitkäaikaisia hoito- ja kuntoutuskustannuksia. Ensivasteyksiköt tuottavat myös arvokasta tilannetietoa matkalla oleville ensihoitoyksiköille ja kenttäjohdolle. Ensimmäisenä paikalle saapuva yksikkö voi arvioida potilaan tilaa, aloittaa tarvittavat ensitoimenpiteet ja välittää tietoa lisäavun tarpeesta. Näin ensivaste tukee koko ensihoitojärjestelmän toimintaa ja resurssien tarkoituksenmukaista käyttöä.
SSPL muistuttaa, että kiireellisen avun saatavuudessa on kyse myös väestön yhdenvertaisuudesta ja perusoikeuksien toteutumisesta. Maaseudun asukkaiden oikeutta tarpeenmukaiseen apuun ei tule arvioida vähempiarvoisena sen vuoksi, että etäisyydet ovat pitkiä tai tehtäviä on vähän. Liitto edellyttää, että kansallisessa ensihoitostrategiassa tunnistetaan sopimuspalokuntien organisoidun ensivastetoiminnan erityinen merkitys, kehitetään hälyttämiskäytäntöjä ja turvataan toiminnan edellyttämä koulutus, varustus sekä rahoitus. Mahdolliset uudet vapaaehtoisten auttajaverkostot tulee rakentaa nykyistä ensivastejärjestelmää täydentäviksi, ei sitä korvaaviksi.


