Hanken School of Economicsin projektityössä tarkastellaan C-luokan ajokorttivaatimusten vaikutuksia suomalaisiin sopimuspalokuntiin ja niiden toimintavalmiuteen. Tutkimuksen mukaan kyse ei ole enää pelkästään yksittäisestä koulutus- tai kustannuskysymyksestä, vaan ilmiöstä, jolla voi olla pidemmällä aikavälillä vaikutuksia koko pelastustoimen suorituskykyyn.
Tutkimuksessa analysoitiin 112 suomalaisen sopimuspalokunnan vastauksia sekä verrattiin Suomen tilannetta Ruotsin ja Viron pelastusjärjestelmiin. Selvityksen mukaan suurin yksittäinen este C-ajokortin hankkimiselle on kustannus. Useat vastaajat nostivat esiin myös koulutuksen vaatiman ajan, työn ja vapaaehtoistoiminnan yhteensovittamisen sekä kiristyneet pätevyysvaatimukset.
Vaikka enemmistö vastaajista ei kokenut tilanteen vielä vakavasti heikentäneen toimintakykyä, tutkimuksessa havaittiin jo konkreettisia viiveitä hälytystehtäville lähdössä. Osa palokunnista raportoi tilanteita, joissa yksikön lähtö viivästyi tai tehtävälle ei kyetty vastaamaan lainkaan C-ajokortillisten kuljettajien puutteen vuoksi.
Työssä korostuu myös huoli tulevaisuudesta. Monessa palokunnassa nykyinen toimintakyky nojaa pitkään mukana olleisiin kuljettajiin, jotka ovat hankkineet C-ajokorttinsa aikana, jolloin koulutus oli nykyistä kevyempää ja edullisempaa. Nuorempien kuljettajien määrä nähtiin selvästi aiempaa pienempänä.
Tutkimus nostaa esiin myös mielenkiintoisen ristiriidan: vaikka keskustelu sopimuspalokuntien haasteista yhdistetään usein maaseutuun, kyselyssä juuri kaupunkialueiden palokunnat raportoivat enemmän viiveitä C-ajokortillisten kuljettajien saatavuudessa.
Selvityksessä ehdotetaan useita mahdollisia ratkaisuja tilanteeseen. Vastaajat pitivät tehokkaimpina keinoina valtion tukia C-ajokorttikoulutukseen, verovähennysoikeutta koulutuskuluihin sekä erillisen hälytysajoneuvoluokan kehittämistä. Lisäksi tutkimuksessa nostetaan esiin mentorointimallit, kustannusten jakaminen ja hallinnollisen taakan keventäminen vapaaehtoisten tukemiseksi.
Tutkimuksen mukaan ongelma ei ole vielä kriittinen, mutta sen nähdään olevan hitaasti kasvava rakenteellinen riski, joka voi tulevina vuosina vaikuttaa yhä enemmän sopimuspalokuntien toimintavalmiuteen ja henkilöstön saatavuuteen.
