Palokuntanuorisoleirit ovat osa pelastustoimea

Kesä on palokuntanuorisoleirien aikaa. Eripuolilla maata on järjestetty erilaisia ja erikokoisia palokuntanuorten leirejä alueellisten pelastusliittojen toimesta. Seuraava valtakunnallinen leiri löytyy Varsinais-Suomesta 2026. Seuraavaksi nostan esiin joitain hajanaisia ajatuksia, joita leirillä vierailu nosti esiin. Koska itse osallistun palokuntanuorisotyöhän lähinnä satunnaisena kouluttajana viikkoharjoituksissa, tarkastelen myös nuorisotoimintaa nyt puhtaasti pelastustoimen ja pelastustoiminnan ydintehtävien näkökulmasta.

Leirit, kuten koko pelastustoimikin ovat alueellisesti erilaisia ja eri kokoisia. Missä toisaalla leireillään noin sadan hengen voimin, toisaalla aletaan lähestyä tuhatta. Ei palokuntanuorisoleirien kokoa silti kannata ehkä lähteä vielä partioleireihin vertaamaan, jäämme siinä vertailussa melko lailla jalkoihin vielä, jopa valtakunnallisen leirin osalta. Tämä on hyvä muistaa kaikessa muussakin, meille itsellemme iso ja merkittävä pelastustoimi on muun yhteiskunnan suunnasta katsottuna melkoisen marginaalissa oleva toimija.

Palokuntanuorisoleirit ovat kuitenkin jotain erityistä. Vaikka aina ei mielletä, ovat ne muotoutuneet merkittäväksi osaksi myös pelastustoimintaa. Leirit ovat hieman alueesta riippuen enemmän tai vähemmän koulutuspainotteisia. Useammalla alueella kuitenkin toteutetaan myös pelastustoiminnan peruskurssi 16–17-vuotiaille sopimuspalokuntalaisille. Leirien aikana myös aikuiset, pelastustoimintaan osallistuvat sopimuspalokuntalaiset pääsevät tapaamaan toisiaan ja vaihtamaan ajatuksia, sekä myös itse mahdollisesti oppimaan.

Leirikurssina toteutettava pelastustoiminnan peruskurssi on jotain erityistä, viikon (ja vähän ennakkopäivien) tiivis rypistys normaalisti parinkin kuukauden mittaiseksi venyvälle opintosuoritteelle on hieno kokemus. Leirikursseilla on mahdollisuus kouluttaa niitä sopimuspalokuntien nuorimpia tulokkaita toisten saman ikäisten kanssa. Koulutuksen organisointi ja puitteet ovat monesti myös erilaiset, kuin normaaleilla kursseilla. Leireillä toteutettavat peruskurssit ennen kaikkea sitouttavat nuoria sopimuspalokuntatoimintaan ja antavat mahdollisuuden verkostoitua ja kokea ainutlaatuista tunnelmaa. Ei pidä myöskään väheksyä kouluttajien sitoutumista ja panostusta, esimerkiksi Länsi-Suomen Pelastusalan Liiton alueella leirin peruskurssi, kuten kaikki muukin palokuntanuoritoimintaan liittyvä tehdään rakkaudesta lajiin, talkootyönä.

Palokuntanuorisotyö siis edellä mainituissa tapauksissa tuottaa Hyvinvointialueille suoraa taloudellista säästöä koulutuksen osalta. Tässä kohtaa ei ole vielä edes huomioitu leirien muille nuorille tarjoamaa koulutusta ja yhdessäolon arvoa. Leiriolosuhteet tuovat palokuntanuorten ryhmädynamiikasta uusia elementtejä esiin, niissä myös testataan yksittäisen nuoren kykyä asettua ohjattuun järjestykseen useammaksi päiväksi, ehkä ensimmäistä kertaa nuoren elämässä. Leiri on siis myös osa nuoren kasvua ja toisaalta paikka ja tilaisuus tarkastella, onko kurinalainen ja laajoja yhteistyötaitoja vaativa sopimuspalokuntatoiminta se oma juttu.

Pelastustoimen kannalta tärkeää on pitää kiinni juuri aikuistuvasta ikäluokasta ja tarjota näille mahdollisimman mielekästä tekemistä ja yhteen kuuluvuuden tunnetta. Nuoren sopimuspalokuntalaisen ”aikuistumisen” yksi merkittävä virstanpylväs on juuri pelastustoiminnan peruskurssi, oli se sitten leirikurssina tai tavallisena koulutuksena suoritettu. Koulutusjärjestelmässä tämä tulee jatkossakin mahdollistaa ja pyrkiä poistamaan esteet ja hidasteet nuorten sopimuspalokuntalaisten kouluttamiselle.

-Aleksi Peurala
Kirjoittaja on SSPL:n järjestöpäällikkö, joka on suorittanut oman sammutustyönkurssinsa palokuntaleirillä ja kouluttanut yhden sammutustyönkurssin palokuntaleirillä. Muuten kirjoittajan oma leirikokemus jää enää yhteen peruskurssi III:n kouluttamiseen.